1

Luokka oli täynnä nuokkuvia opiskelijoita. Oli kuin kaikilta olisi yöunet jääneet välistä, eikä kukaan jaksanut nostaa katsettaan liitutaulua kohden.

Takarivissä join kahviani ja tuijotin pulpetin muovisia puukuvioita. Opettaja puhui jostain kemosynteesistä joka ei kuulemma ole sama asia kuin fotosynteesi. Oppitunti soljui toisesta korvasta sisään ja heti toisesta ulos, sillä ajatukseni eivät kyenneet rekisteröidä mitään. Näin silmieni edessä kangastuksen omaisesti harmaat sameat silmät ja kapeat kasvot. En saanut häntä mielestäni.

Harmaat silmät piinasivat minua koko päivän. Välillä kuvittelin hänen kävelevän minua vastaan koulun käytävällä likaisissa verkkareissaan. Ennen ruokailua kaverit yrittivät ottaa minutkin mukaan keskusteluun. Ruokalassa he luovuttivat, kun mulkaisin heitä ilkeästi.

Katsoivat minua oudosti ja jatkoivat juttuaan. En antanut sen häiritä vaan mietin mahdollisia skenaarioita. Joku oli muuttunut huoltoasemalla, mutta miksi ja milloin.

Olin niin omissa maailmoissani, että en muista mitään ystävieni ruokalassa käymästä keskustelusta. Muistelen vain, että he kehittelivät minulle jotakin rakkaussuhdetta. Perustelivat sillä minun poissaolevaisuuteni.