Hänellä oli harmaat silmät joiden lävitse hän tarkkaili elämää. Välinpitämättömällä katseellaan hän luotasi kaikki huoltoaseman asiakkaat. Hänen edessään oli aina take away- kupillinen kahvia. Koskaan en nähnyt hänen siitä juovan, hän siveli välillä vaaleaa partaansa.
Kokonaisuudessaan hän näytti verkkareissa ja kuluneessa paidassaan luihulta – viekkaalta kuin kettu. Häneltä vain puuttui kirkas katse sameista silmistään.
Kun ryntäsin huoltoasemalle ostaakseni kupin kahvia, vaikka olinkin jo myöhässä koulusta, hän ei enää istunutkaan paikallaan. Se oli tyhjä.
Kassalla seisova nuori pyylevä tyttö näytti olevan poissa tolaltaan, kuin kone hän luetteli kahvikupin hinnan. Otti rahat vastaan ja melkein unohti antaa vaihtorahan. Minun täytyi juosta ehtiäkseni biologian tunnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti